ATUHE
Kokemukseni mukaan monien neurokirjolaisten on vaikeaa hyödyntää perinteisiä mindfulness-tekniikoita. Olen havainnut niiden harjoittamisessa seuraavia ongelmia:
Vilkas ADHD-mieli ennättää jo ensimmäisen sisäänhengityksen aikana muistelemaan edellisen kesäreissun ja suunnittelemaan pari lisää. ADHD-mieli myös tylsistyy helposti ja ryhtyy etsimään keinoja pysyä hereillä. Se johtaa keholliseen levottomuuteen tai päiväunelmoinnin ihmemaihin.
Huolellisuuteen taipuvaisella autistisella mielellä taas on taipumusta juuttumiseen. Se liittyy suureen kykyyn havaita yksityiskohtia. Tämä johtaa tavallista suurempaan määrään jäsennettävää informaatiota, joka vie aikaa, josta taas seuraa juuttumista. Kun mindfulnessissa keskitytään yksityiskohtaisiin aistimuksiin, se tarkoittaa lisää jäsennettävää ja tarvetta hallita tilannetta omaehtoisella toiminnalla. Omaehtoisuudesta luopuminen tarkoittaa kontrollista luopumista, joka voi olla hyvin pelottavaa.
Kehittämäni Atuhe-kokonaisuus hyödyntää ihmisille luonteenomaista perustarvetta: omaehtoisuutta ja hallinnan tarvetta. ADHD-aivot saavat rauhassa hinkua, autistiset aivot saavat askeltaa askel kerrallaan. Traumatisoituneet ja kuormittuneet saavat reagoida niin kuin niille on ominaista – hetki kerrallaan.
Tekniikat vievät muutaman minuutin ja hyödyntävät meille kaikille tuttuja uusiutuvia luonnonvaroja: ajatuksia, tunteita ja haluja. Koska ne noudattavat kehon luontaista tapaa toimia, ei niitä tarvitse erikseen opetella.
Keksin niistä ensimmäisen, Tunnehissi-nimisen tekniikan hyvin omaehtoisen Aspergerpoikani avuksi eräässä kiikkerässä tilanteessa jo 2000-luvun alussa. Sen pohjalta kehitin myös Stressiprofiili-työkalun. Kaksi muuta tekniikkaa – Ajatusseula ja Haluhaavi – tulivat Tunnehissiprosessista itsenäistyneinä mukaan arkeamme helpottamaan. Se tapahtui tajuttuani miten ajatukset, tunteet ja halut muodostavat toisiinsa vuorovaikutteiset akselit.
Perhe-elämämme voidaan hyvällä syyllä jakaa aikaan ennen ja jälkeen Atuhe-tekniikoita. Kaksipäiväisessä työpajassa harjoitellaan niitä ja niiden ohjaamista itsekseen, pareittain ja ryhmässä.